Metaschmorfosis, Noise.fi

Haittaako jos en totea mitään tässä arviossa, vaan kysyn ainoastaan kysymyksiä tältä Kyyrian ja SOADin kuuloiselta Kokkolan metalli-ihmeeltä? Ai ei? Aloitetaanko sitten?

Pidittekö te lainkaan esituotantotreenejä ennen studiota? Mikäli piditte, oliko kädessäni oleva lopputulos mielestänne sovitettu ja soitettu hyvin kaikkien osapuolien osalta? Olisiko missään ollut parannettavaa? Entä soundien osalta?

Oletteko samaa mieltä kanssani, että vokalistinne olisi voinut kuulostaa hieman tunteikkaammalta? Kuulostaako hän teidänkin mielestänne hieman laiskalta ja ponnettomalta? Olisitteko laulutyyliä varioimalla saaneet lauluun enemmän elävyyttä?

Basso kuulostaa hyvältä, mutta saako siitä selvää? Entä mites kitarat? Mikitittekö kitarat vai käytittekö jotain säröpedaaleita, kun säristää tuolla tavalla? Kokeilitteko olisiko kitaramallinnusplugareilla voinut saanut mukavamman kuuloiset kitarasoundit näiden sirkkeleiden tilalle? Huomasitteko että The Rift -kappaleessa kuuluu digitaalisia poksahduksia kappaleen alussa? Miksette korjanneet niitä pois? Rumpalinne taitaa bändinne vahvin lenkki ainakin tällä levyllä, vai oletteko peittäneet basistinne suorituksen totaalisesti kitaravallien alle? Olisiko siihen voinut saada hieman enemmän selkeyttä, vaikka lievällä bassosäröllä?

Vaikka sävellyksissä on hyviä juttuja varsinkin The Riftissä, niin osasitteko rivien välistä lukea mikä noin yleisesti mätti? Ettehän ota pahasti itseenne, jos sanon että tämä oli yleisesti aika mitäänsanomattoman kuuloista kamaa mitä vähään aikaan olen kuullut? Jos kyllä, niin eiköhän tarkisteta tilanne uusiksi joskus tulevaisuudessa, jotta voitte korjata mielipiteeni? Käykö etten anna 1/5 arvosanaa siitä syystä, koska yleisesti ei vituttanut laittaa levyänne soimaan, vaan sen jaksoi kyllä kuunnella loppuun asti?

2/5

..........................................................................................................................................................................

Metaschmorfosis, Inferno

Progeilevia aineksia hyödyntävä Schmorf on laittanut sitten demolleen jos jonkinlaista. Idea sotkea kaikenlaista metallia sekaisin vaatii onnistuakseen kunnon sävellykset ja toteutuksen. Molemmat ovat demolla hiukan osasuorituksen makuisia. Toteutuksesta ei voi syyttää oikeastaan kuin soundeja, jotka selkeydestään huolimatta ärsyttävät, lähinnä laulun osalta. Huonostihan bändi ei soita, hatunnosto pirunmoisesta yrityksestä. Muutaman ylimääräisen koukeron kuitenkin vaihtaisin muutamaan hienoon musiikilliseen oivallukseen.

Aadolf Virtanen, Inferno #59/2008

..........................................................................................................................................................................

Metaschmorfosis, imperiumi.net

..........................................................................................................................................................................

Metaschmorfosis, desibeli.net

Kun yhtye coveroi uransa alkutaipaleella YUPn, System Of A Downin ja Dream Theaterin kaltaisia kokoonpanoja, vaikuttaa se usein ”vinouttavasti” asianosaisten tapaan lähestyä musiikkia. Kokkolalainen Schmorf lämmitteli aikansa toisten tekemisiä, kunnes koitti aika tehdä jotain omaa. Metaschmorfosis on orkesterin toinen julkaisu ja samalla ensimmäinen ep mittainen taidonnäyte.

Progehtava metallointi, selkeät suuntaviivat Pohjois-Amerikkalaisiin esikuviin, sekä puhdasta laulua ja örinä/murinaa yhdistelevä vokalisointi ovat kaikki kelpo tekijöitä, joita Schmorf osaa hyödyntää esikuviensa tavoin. Persoonallisuuden tavoittelu onnistuukin taannehtivasti, tyylirikkojen värittäessä matkaa. Viiden biisin mittaiselta ep:ltä ei löydy kahta samanlaista raitaa, eikä sen puoleen minkäänlaista punaista lankaakaan, mutta sinne tänne pitkin progehtavan metallin kenttiä säntäilevä bändi osuu kyllä muutamaan otteeseen maaliinsa. Vokalisti on selkeästi vahvimmillaan äkäisemmässä ääntelyssä, eikä koukuista ja ideoista tunnu olevan puutetta, vaan lähinnä päinvastoin. Ei siis muuta kuin lisää keikkaa ja kokemusta mittariin, tarvittavaa oman tyylin hiomista ja ties mihin tässä vielä päädytään.

Mika Roth

....................................................................................................................................................................................

Choice, Vertigo.cd

Kokkolalaisen Schmorfin debyyttisinkku liikkuu jossain melodisen thrashin, death metalin ja Mr. Bungle-henkisen freestylerockin välimaastossa. Ehkä myös System of a Down paistaa jonkin verran yhtyeen musisoinnissa läpi, jos ei muuten, niin ainakin asennepuolella. Levyn kolmesta biisistä ehdottomasti paras ja mielenkiintoisin on Face Polish Disapproval, joka alkaa psykedeelisenä pop-palana,muuttuen yhtäkkiä häirintyneeksi thrashiksi päättyen jylhään Faith No More-fiilistelyyn. Kaikenkaikkiaan materiaali on kuitenkin melko tasavahvaa ja ennen kaikkea omaperäisen kuuloista. Vokalisti Antin puhtaat laulut kärsivät hieman ajoittaisesta epävireisyydestä, mutta onneksi persoonallinen sävy kompensoi tätäkin puutetta.

Hyvää: Biiseissä on ideaa ja tarttuvuutta sekä omaperäisyyttä.
Kehitettävää: Laulussa hienoista epävireisyyttä. Tästäkin huolimatta melodinen ilmaisu tuntuu pukevan yhtyettä paremmin kuin death-korina.

Mikko Malm