Aloin naputtelemaan runpuja kolmentoista herkässä iässä, kiitos yläasteen musiikinopettajan. Ja alamäki oli alkanut. Kuuntelupuolella kehitys on mennyt jokseenkin näin (alkaen ikävuodesta 5 ikävuoteen 30): kiss, sabrina, samantha fox, new kids on the block, anthrax, metallica, carcass, napalm death, morbid angel, malevolent creation, yup, egotrippi, don huonot, robbie williams, dream theater, system of a down...Huolestuttavan iso osa edellisistä uppoaa edelleen.
Keho kasvaa, ÄÖ kutistuu. Musiikinopettajat kautta linjan ovat haukkuneet että soitan ns liian isosti ja muutenkin liikaa. Puhun liian volyymirikkaasti ja aiheutan kohonnutta verenpainetta kanssaihmisissä. Kaikki vapaa-aika (mikä?) menee elokuvien parissa. Minulla on jylhä mutta kaunis ja herkkä lauluääni, joka pilaantuu käsittämättömäksi kakofooniamössöksi kätevästi tullessaan kosketuksiin ilman kanssa.